Sayonara Nippon, mata ne! ~(^o^)~

Konbanwa viimeistä kertaa Nipponista, ainakin tältä erää. ^__^ Huomenna Yama-san heittää autollaan minut ja korealaisen kanssa-asukin Naritan lentokentälle, mikä sijaitsee kuuden kilometrin päässä täältä hostellilta. Ei siis tarvitse ainakaan kukonlaulun aikaan herätä ja hyvä niin...hyvät yöunet tulevat tarpeeseen, sillä viime päivät ovat menneet melko urheilullisissa merkeissä.

Eilen Unna lähti aamulla kotia kohti, joten päätin sitten lähteä maleksimaan kohti lähintä sadan yenin kauppaa. Otin kartan kouraani ja lähdin tarpomaan bambumetsien ja riisipeltojen lomitse kohti kuuden kilometrin päässä sijaitsevaa määränpäätäni. Onneksi eksyin vain yhdeltä tieltä, joten ei tullut liikaa harha-askelia..! Matkan varrella näkyi hevosia, bensiksiä, paaaaljon metsää, nukkuva koira ja lentokoneita lenteli ylitse jatkuvalla syötöllä.

Ostin sadan yenin kaupan viereisestä 'muoti'-kaupasta ison repun, jotta saan tasattua matkalaukun painoa ettei vaan 23 kilon painoraja ylity lentokentällä! Ylimääräiset kilot tulevat hyyyyvin kalliiksi, mutta onneksi Lufthansan lennoille saa ottaa kokonaiset kaksi kappaletta 23 kilon painoista matkalaukkua ruumaan..muuten olisin pulassa! O_o'

Olipa jännää kävellä siinä riisipeltojen läpi kuunnellen samalla ihanaisen Joe Hisaishin sävelmiä, meinasi tulla tippa linssiin kun aurinkokin alkoi kaartua kohti taivaan rantaa...elämän kauniita hetkiä. <3

Pelottava Kappa kieltää lapsia leikkimästä purossa!

Koiran kakka-kylttejä tuli ainakin tusina vastaan

Päivän saldo yli 12 km

Yllättäen Naritan kaivonkansissa on lentokone!

Moarrrr daikon!

Pienen pieni hostellimme<3

Kirin biiru <3

Hostellilla asustaa nyt kaksi intialaista ja korealainen, heitä ei ole paljon näkynyt..mutta kuulunut kyllä! Nimittäin toinen intialaisista kuorsasi järrrjettömän kovalla voluumilla viime yönä! Toivottavasti tämä yö sujuu rauhallisemmissa merkeissä..öygh. Yama-sankin kyseli huolissaan aamulla, sainko nukuttua, hänkin oli kuullut kuorsaukset ilmeisesti alakertaan asti. :'D

Tänään lähdin polkemaan hostellin ruostuneella pyörän rotjakkeella 13 kilometrin päässä sijaitsevaan Naritan 'city-centeriin'. Yama-san piirsi minulle karttaan bussien tiedot ja tärkeät paikat, kun olin ajatellut ensin mennä pyörällä vain bussipysäkille. (parin kilsan päässä hostellilta) Siinä polkiessani missasin ensimmäisen bussipysäkin, toiselle en jaksanutkaan enää pysähtyä kun pääsin polkemisen makuun ja niin siinä sitten kävi että poljin Naritaan asti. ^__^'

Jotenkin onnistuin pyörämatkan aikana hävittämään karttanikin, joten siinä sitten sokkona käppäilin minne sattuu..hyvin kuitenkin kävi, sillä löysin itseni lopulta Naritasan-temppeliltä! Temppelialue oli todella suuri ja kaunis, paikalla oli paljon väkeä turisteista paikallisiin ja temppelin munkkeihin. Aluella oli myös aivan ihana metsä jossa sijaitsi munkkien messuamis-paikka mistä kuului rukousrimpsuja möreällä äänellä. Ilmeisesti paikka oli omistettu zeniläiselle mielen puhdistamiselle, jotain sen tapaista ainakin viereisessä kyltissä luki..? En viitsinyt kauhen pitkäksi aikaa paneutua paikkaan sen laajuuden vuoksi ja halusin palata hostellille vielä  ennen pimeän tuloa.

Hotel Chapel Christmas..!?? Ihmeellisiä juttuja matkan varrella

Nekonagawa, taustalla Naritan kaupunki

Tuliaiskaupassa oli ihmeellisiä fisuja

Tämä raukka hakkasi otsalohkoaan akvaarion seinään.. -_-'

Puhdistavaa savua ja taustalla munkkikulkue

Kuu mollottaa taustalla

Temppelin ovennupit

Pituutta 58,1 metriä!

Tämä näkyy k a u a s!

Kunnioita luontoa <3

Uusi kasvaa vanhasta <3

Loppuun haluan lainata muutaman hyvin tätä Japanin reissua kuvanneen lauseen täältä hostellilta löytämästäni kirjasta; Samppa Lahdenperän ja Kyllikki Villan 'Matkailijan Japani'. Vaikka painos onkin vuodelta 1983, ajalta ennen syntymääni, tämä kohta kirjasta jotenkin tiivistää hyvin sen muutoksen jonka olen itsestäni löytänyt...olkaa hyvät!

'Uudella tavalla mekin voimme palata Japanista kotiin. Monet itsestäänselvyytemme ovat luhistuneet. Itsestään selvää ei ole enää edes se, että peruskallio jalkojemme alla on varma ja vakaa. Olemme joutuneet kokemaan lukutaidottomuuden, lapsen tilan: kaikkialla ympärillämme vieraita, käsittämättömiä kirjoitusmerkkejä. Olemme olleet kyykkysillämme, polvillamme, kontallamme enemmän kuin koskaan pikkulapsi-ikämme jälkeen. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa olemme joutuneet harkitsemaan mitä kohteliaisuus vaatii ja mikä on kenenkin asema suhteessa toiseen. Vaikka olisimme kuinka tosissamme yrittäneet, olemme luultavasti sittenkin käyttäytyneet aika tökerösti ja tahdittomasti, mikä meille kuitenkin annetaan anteeksi. Joudumme asettamaan kysymyksenalaisiksi sellaisetkin arvot kuin suorasukaisuuden, yksilöllisyyden, riippumattomuuden.

Matkailijan Japani voi johtaa päivästä toiseen aivan uudenlaisiin elämyksiin – ja viime kädessä, niin kuin matka vieraaseen kulttuuriin yleensä, samalla syvälle omaan itseen. Missä suhteessa olen erilainen? Miksi? Mitä on olla suomalainen, mitä on olla minä?

Kun asiat jossakin maassa ovat toisin kuin kotona, jotkut ehkä suorastaan päin vastoin, tämä ei välttämättä merkitse sitä että kotona on kaikki oikein ja vieraalla maalla kaikki hullusti. Erilaisuus on kiehtovaa.'

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, sayonara Nippon! Nähdään Suomessa! ^_~

Viimeinen auringonlaskuni <3