Lohikäärmeen vuosi lähenee...^_^

Piiiitkästä aikaa! Viime aikoina olen ollut niin ylityöllistetty koulutehtävien osalta, etten ole ehtinyt blogia juuri ajattelemaankaan..pahoittelut! Tässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista enemmän ja vähemmän milenkiintoista etten oikein tiedä mistä aloittaa. ^_^'

Joulukuun alussa kävimme porukalla Kamakurassa vierailemassa Mirkan ystävän Taeko-sanin luona. Saimme yöpyä Taeko-sanin perheen omistamassa vuokra-asunnossa, joka oli vallan suuri erityisesti verrattain pieniin japanilaisiin asuntoihin. Taeko-san oli järjestänyt nähtävyyksien katselun lisäksi meille jopa pirskeet paikalliseen baariin ja kutsunut tusinan ystäviään tutustumaan eksoottisiin vierailijoihin. Saimme myös sovittaa Taeko-sanin suvussakin kulkeneita kimonoita päällemme, jotka päätettiinkin sitten lahjoittaa meille omaksi sovitussession jälkeen!

Reissun parasta antia oli mielestäni vierailu paikallisen kyläyhteisön mochin valmistustalkoisiin (mochitsuki) bileiden jälkeisenä aamupäivänä. Mochit ovat Japanissa suurta herkkua varsinkin uuden vuoden aikoihin, jolloin monet vanhukset tukehtuvatkin näihin vetkuleihin venyviin ja vanuviin herkullisiin, mutta kohtalokkaisiin palleroihin.

Vaikka olo olikin hieman kohmeinen ja tukka takkuinen juhlinnan jäljiltä, ihmisten välinen yhteistyö ja ilo välittyi upealla tavalla. Ei voinut kuin ihmetellä että tällaista inhimillistä välittämistä naapurin hyvinvoinnista on niin vaikeaa löytää Suomen pääkaupunkiseudulta. Mummot ja vaarit yhdessä jakamassa perinteitä ja ruokaa rakkaudella nuorten ja lasten maistellessa herkullisia maistiaisia.

Meidät ulkopuolisetkin otettiin ilolla vastaan ja hemmoteltiin maistiaisilla, sekä annettiin ennakkoluulottomasti kokeilla mochin 'hakkaamista' . Pääsimme jopa paikallisen yhteisön lehteen, jonka Taeko-san toimitti Mirkan välityksellä meille jälkikäteen. Uskomattoman ystävällistä ja vieraanvaraista väkeä, reissusta jäi ihana muisto ja läjäpäin hauskoja valokuvia, tässä niistä muutama.

Taeko-san, Mirka, Uno-san

Kannon näkyi parvekkeeltamme

Taya Cavernin sisäänkäynti.

Lisätietoa Taya Cavernista löytyy täältä.

Luolan seinämät olivat täynnä veistoksia.

Välillä piti kulkea kumarassa.

25-metrinen Kannon lähempää

Taeko-sanin tädin vanha kimono!

Onnekkaat uudet kimonon omistajat!

Ava liittyi joukkoomme vasta juhlissa nukuttuaan pommiin!

 

Minimeduusat herättämässä juhlijoiden ruokahalua. ^_^'

Perinteiset poseerauskuvat...

Uno-san ja Mirka vauhdissa.

Ruokaa ja juomaa riitti ja sen näkee ilmeistä!

Seuraava aamu menikin sitten venytellessä...

...ja mochia hakatessa! ^_^

Hieman kuumottavaa!

Mmmmochiikimochii! :P

Kylän naiset yhteistyössä.

Söpö mochi-vauva käänsi katseita!

Hookokujin temppelin bambu-metsässä.

Tunnelmaa oli vaikea välittää kameralla...näkemisen arvoinen paikka.

Ginkgo eli ruska!

Kawaii inu!!! (wang wang = vuh vuh)

Shichirigahaman ranta ja joulukuiset surffaajat!

Fuji-san erottui kauniina horisontissa.

Auringonlasku ja oikealla Enoshiman saari.

Cowabunga!!!

Kamakura-reissun jälkeen juhlinnan aiheita on ollut niin Avan synttärit kuin pakolliset pikkujoulutkin, joten kaikki aika ei ole sujunut ainoastaan animaatioita vääntäessä! Pikkujouluissa oli tarjolla herkkuja pipareista ja nameista Mirkan tekemään glögiin ja meikäläisen väsäämään riisipuuroon. Joulumusiikki vaihtui kuitenkin loppuillasta Güntheriin ja arjen väsyttämät vierailijat sammalsivat kotia kohti. Sattuipa pikkujouluyönä kuunpimennyskin, josta sain räsikäistyä kuvan. (Räiskäisy kertoo jo jotain kuvan laadusta, heh)

Perus lattia picnic-meinigit Avalla.

Mirka, Maria & Moe-san joulufiiliksissä.

Moe-san ja Sara-san

Kuunpimennys!

Joshibin japaninkurssikin tuli päätökseensä joulukuussa, harmin paikka! Tunneilla tuli kuitenkin opittua enemmän kuin olisin uskonutkaan, ikään kuin huomaamatta, kuten parhaat oppitunnit salakavalasti saavat aikaan. Ihana opettajamme Saitoo-sensei oli valmistanut parille viimeiselle tunnille maittavat ateriat nälkäisille oppilailleen ja kertailimme oppimiamme asioita rennon, jokseenkin haikean tunnelman vallitessa.

Sensei kertoi myös Amerikassa asuvan tyttärensä tulleen jouluksi kotiin. Tytärtään hakiessa kentältä oli lentokenttä vilissyt paparazeista ja tytär oli luullut syyksi lennolla ollutta korealaista laulajaa..mutta myöhemmin selvisi että samassa koneessa olikin matkustanut Lady Gaga! Sensei päivitteli että miten kummassa tytär ei ollut huomannut persoonallisesta tyylistään tunnettua julkkista samalla lennolla. Varsinkin kun kyseinen artisti tuntuisi olevan täälläkin päin maailmaa kuumaa kamaa...^_^'

Ihana senseimme!

Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää!

Joshibin Moving Images kurssista sen verran, että väsäsin musiikkivideota The Beatlesin 'Within You Without You' kappaleeseen stop motion-tekniikalla. Alunperin suunnitelmissani oli piirtää noin 700 kuvaa vajaan neljän viikon aikana, mutta yllättäen kuvamäärä supistui 350 kuvaan kiireen keskellä. (valokuvia yhteensä noin 600). Animaation laatu kärsii pahasti ajan puutteesta, sillä lopun editointiin jäi aivan liian vähän aikaa ottaen huomioon muutenkin surkeat After Effectsin käyttötaitoni. Onneksi sain kuitenkin tekeleen jokseenkin näytettävään kuntoon ja ideani välitettyä laadusta huolimatta. ^_^'

Kurssin lopuksi vietimme kurssilaisten kanssa joulujuhlia luokassamme, tarjolla oli paaaljon ruokaa ja naposteltavaa ja saimme jopa tuliaiset oppilailta kotiin viemisiksi. Naurua riitti kun oppilaat ja opettajat päättivät yhteistuumin tehdä makean version makirullasta, johon perinteisesti kuuluu siis sushiriisin ja nori-levän lisäksi kurkkua, kalaa, rapunauhaa tai muuta suolaista herkkua. Tällä kertaa riisipedille löysi tiensä niin suklaapatukat kuin vaahtokarkitkin..mutta maku oli yllättävän siedettävä, jopa herkullinen hieman liioiteltuna. :D

Tanoshii kurisumasupartii = hauskat joulupippalot

Moving Images-kurssin ryhmäfoto

Makirullien muovamisen maailmanmestari työssään.

Apuopettajakin kokeili taitojaan.

Viimeisellä kouluviikollani koin elämäni romanttisimman yllätyksen, kun illalla raskaan koulupäivän jälkeen oveeni koputettiin. Kun avasin oven siellä odotteli rakas aviomieheni matkalaukkunsa kanssa hymyillen..olin vielä sen verran kohmeessa kylmästä ulkoilmasta ja koulussa aherruksesta että meni ihan luvattoman pitkä aika ennenkuin edes tajusin ettei ovella ollut naapurini Unna vaan oma mieheni! (..joka oletettavasti alkoi jo hermostua!) :D

Alkushokin jälkeen Harri jo kaivelikin laukustaan mitä ihmeellisimpiä joulupaketteja ja tuliaisia Suomesta, kuten ruisleipää ja karjalanpiirakoita joita olinkin ehtinyt jo ikävöidä moneen otteeseen Skypen välityksellä! Olipa herkkua syödä pitkästä aikaa kunnon munavoilla höystettyä karjalanpiirakkaa, heh. :P

Heti kun sain viimeisen kouluviikon rutistettua loppuun, vein Harrin syömään Sagamiharassa sijaitsevaan kaiteniin; Kappasushiin (kappa) joka on tähän asti halvin ja laadukkain kaiten missä olen ollut. Kaikki maksaa vaivaiset 105 yeniä eli noin euron, joten itsensä saa ähkyyn vajaa kymmenellä eurolla - paikka on vieläpä kävelymatkan päässä kotoa, miten kätevää! Harrikin oli niin mielissään paikan laadusta että olemme syöneet siellä suurinpiirtein joka toinen päivä..-_-'

Jouluaatto sujui leppoisasti; menimme vaihtariporukalla (paitsi Ava joka viettää joulun Taiwanissa) syömään Machidaan Izakayaan, jonka jälkeen halukkaat jatkoivat matkaansa karaokeen. Itse jatkoimme vanhana väsyneenä avioparina takaisin kotiin availemaan joululahjoja ja polttamaan kyntilöitä ja suitsukkeita pimenevässä yössä. On se vaan niin, ettei joulu tunnu joululta jos ei ole oman rakkaan perheen seurassa koto-Suomessa...vaikka Harri toikin ihanan ripauksen joulumieltä tämänkin eukon sydämeen. ^_~*

Jouluyllätys!<3

Tonttuja jouluyössä! ^_^

Rasta candle!

Rasta loooove!<3

Seuraavana luvassa ainakin paljon hyvän mätön syömistä, kenties reissu Enoshimaan sekä tietysti alkavan lohikäärmeen vuoden juhlintaa! Hauskaa uutta vuotta kaikille! ^_~*

Videokuvaa koulumatkan varrelta

Villasukat ja pipo käyttöön, さむいいい ! (>_<)

Talvi on täällä, nyt se on myönnettävä! Ulkona on 9 astetta ja nukkuminen on kovin hankalaa ilman villasukkia ja kahta peittoa. Vaikka ulkona lentelee perhosia ja kukat kukkivat, illat ovat järkyttävän kylmiä kun aurinko ei enää lämmitä. Joulukoristeet ovat löytäneet tiensä jokaiseen kadun kulmaan muistuttaen lähestyvästä joulusta. Aika on kiitänyt mieletöntä vauhtia ja viimeinen kurssi Joshibissa on alkanut...tuntuu että oma ajankäyttö voisi olla välillä vähän tehokkaampaa, varsinkin kun Suomessa odottava lopputyön rutistus kummittelee mielessä. -_-'

Stationsquaren jouluilme!

Kävimme sunnuntaina Unnan kanssa tutkimassa Shibuyan maisemia, tarkoituksenani löytää pipo ja hanskat todettuani että pyöräily kylmenevässä ilmassa ei enään onnistu ilman lisävaatetusta. Löysimme aseman läheisyydestä Anime-kaupan täynnä erilaista sälää kännykkäkoruista cosplay-asuihin, kattaen monen eri animen hahmot. En ole vielä niin otaku (anime-nörtti) että olisin tunnistanut montaakaan animea monien joukosta, ainoastaan tällä hetkellä seuraamani todella suositun One Piecen ja aikoinaan katsomani Neon Genesis Evangelionin oheistuotteet näyttivät tutuilta.

Loppujen lopuksi syötyämme maittavat ja edulliset soba-annokset löysimme itsemme omaksi hämmästyksemme Henkka Maukasta aka H&M:stä, kuinka..länkkäriä. Tosin Japanilaisessa mittakaavassa, sillä kerroksia oli neljä, musa pauhasi täysillä ja ihmisten määrä oli suoraan verrannollinen asukaslukuun. Ihmiset olivat todella tyylikkäitä ja persoonallisia, taisinpa nähdä pari drag queeniäkin korkeissa koroissaan tutkailemassa vaatevalikoimia. ^_^

Sobanuudeleita,  slurps!

Viiru poseerasi kaupassa!<3

<3<3<3

Uhkaava ihmismassa tien toisella puolella...

...sekaan vaan!

Maanantaina olikin sitten Motion Graphics-kurssin viimeinen päivä ja musiikkivideon kritiikki, mikä sujui leppoisasti oppilaiden mielenkiintosia videoita katsellessa. Osa klipeistä oli todella upeita; mieleeni jäi parhaiten Björkin kappaleeseen piirtämällä tehty stop-motion animaatio, jossa erilaisista muodoista syntyi käsiä jotka kasvoivat kasvin tavoin korkeammalle. Tapahtumat oli ajoitettu loistavasti vastaamaan musiikin rytmiä ja tunnelma oli hyvin "Björkmäinen".

Oma videoni oli jälleen Asano-sensein sanoin mielenkiintoinen, mutta toistin liikaa samaa kohtausta ja olisin voinut tehdä hänen mukaansa videosta vieläkin pelottavamman, vaikka itse pelkäsinkin sen olevan liian pelottava. Unnan mainiot näyttelijän lahjat häikäisivät koko luokan, hehee. ^_^ Harmittaa etten ehtinyt muokata videoitani parempaan kuntoon, vaikka meillä olisi ollut aikaa perjantaihin asti parannella klippejä...videoni pitäisi pystyä katsomaan täältä!

Asano-sensei ja ihana taskunkokoinen ( oikeesti! ) apuopettaja Kurosawa-sensei näyttivät meille yhtenä päivänä todella mielenkiintoisia animaatioita. Toivottavasti itsekin olen joku päivä yhtä taitava toteuttaakseni tällaista jälkeä! (...you wish... )

Ilman kofeiinia ei tämän kurssin läpäisy olisi onnistunut.

Tiistai oli koulusta vapaata, mutta päivä meni silti koulutöitä tehdessä sillä torstaiksi oli saatava valmiiksi kirjan kansikuvitus kuvitus-kurssille. Aluksi sensei oli lätkäissyt eteemme japaninkielisiä monisteita kirjasta joka oli määrä kuvittaa, mutta etsi meille toisen kirjan josta löytyi myös englanninkielinen versio jotta pääsisimme jyvälle tarinasta. Kirja kertoo orvosta kissan pennusta ja miehestä ja naisesta jotka taistelevat kissan omistajuudesta mutta rakastuvatkin kirjan lopussa.

Päätin kokeilla minulle uutta lähestymistapaa kuvituksen tekemisessä, halusin kokeilla rajojani vektroroinnin ja valokuvauksen saralla. Otin valokuvan punaisesta lankarullasta jonka toinen pää muodostaa sydämen, liitin sen Illustratoriin ja vektoroin kissan leikkimään lankarullalla. Muuten ihan mukava idea, mutta totesin että olen surkea vektoroija. Yksinkertaisia muotoja on yllättävän vaikeaa hallita! Valokuvauskaan ei ole vahvimpia osaamisalueitani, puhumattakaan miten vaikeaa oli saada lopullinen tiedosto tulostettua koneelta ulos! Japaninkielinen Illustrator ja vääränlainen paperi koituivat kohtalokseni ja kritiikkipäivä oli yhtä sähellystä tietokoneluokassa! >_<'

Muut oppilaat olivat tehneet kansikuvituksen eri tarinaan; monissa kuvituksissa oli viittauksia mereen tai naiseuteen ja tyylit poikkesivat hyvin paljon toisistaan. Monet olivat tehneet kuvituksen enimmäkseen käsin; joko maalaamalla tai värikynillä. Kaikkien työt aseteltiin yhdelle pöytäryhmälle ja kaikki kerääntyivät ympärille opettajan kommentoidessa jokaista työtä vuorollaan. Tunsin olevani aivan väärässä paikassa (en siis ollut vielä tunnin alussa saanut omaa työtäni tulostettua!) ja toivoin että maa nielaisisi minut, kun luokkaan tuli kaksi paparazia kameroineen kuvaamaan tuntia. Ikäänkuin se ei olisi vielä riittänyt, samana päivänä oli jonkinlainen lukiolaisten vierailupäivä..monta uteliasta nuorta toivoa katseli kiinostuneena avoimista ovista tunnin kulkua! -_-'''

Onneksi Eri-san tuli tauon aikana auttamaan "vauvani" ulos printteristä. O_o' Paparazitkin olivat ehtineet kadota luokasta tauon aikana ja kritiikki sujui rauhallisemmissa merkeissä loppuajan..kunnes uupuneena yritin istahtaa takanani olevalle pulpetille joka olikin irtonainen jaloistaan ja sain aikaan j ä r k y t t ä v ä n pamahduksen! Hahahah, olisin voinut kuolla häpeästä, mutta opettaja jatkoi kylmän rauhallisesti ensisäikähdyksen jälkeen palautteen antoaan..itse jäin kihertelemään naurusta yrittäen hillitä itseäni. "Tiina hei, sä et VOI saada naurukohtausta täällä!" No, onneksi sain jotenkin tasattua olemukseni. Sensein kritiikki oli lempeää verrattuna työni laatuun ja hän piti kissaani söpönä. "Kawaiidesune." Huhhuh, täytyy kyllä yrittää parannella vielä kuvaa jos aikaa jää kaikelta sähellykseltä!

Keskiviikkona juhlittiin työn kunnioittamisen päivää (kinro kansha no hi), joten päätimme vapaapäivän kunniaksi käydä Roppongissa taidenäyttelyssä The National Art Centerissä katsomassa amerikkalaisten taiteilijoiden teoksista koostuvaa The Phillips Collectionia. Kävimme myös Shinjukussa katsomassa kuvituskurssin seuraavaa työtä varten elokuvan Winter's Bone, josta meidän pitää tehdä A3 tai B4 kokoinen juliste ensi torstaiksi. Leffa ei varsinaistesti ollut mitenkään inspiroivimmasta päästä, joten täytyy pinnistellä keksiäkseen hyvän idean julisteeseen.

Unna & Ava @ Roppongi

Maisema oli aika värikäs! ^_^

The National Art Center of Tokyo ulkoa...

...ja sisältä!

Unna, Ava ja Eri-san

Museon kaupasta löytyi yllättävän niminen brändi! ^_^

Ihanat!<3

Roppongin kansainvälisyyttä, heh.

Kukkia ihastelemassa. ^_^

Papukaija hengasi kadun varressa.

Viikonlopun ohjelmassa on valmistella jonkinlainen aikataulu maanataiksi Moving Images-kurssia varten, sillä sensei itse on paikalla vain muutamana päivänä kurssin aikana, joten olemme itse vastuussa aikataulussa etenemisestä. Saamme ilmeisesti itse päättää mitä olemme animoimassa, sillä maanantaiksi pitäisi myös olla jonkinlainen storyboard valmiina. Välineinä ovat piirtäminen valopöydän avulla, kamera, videokamera ja ohjelmat After Effectsistä Final Cuttiin.

Kauhuksemme joudumme lukemaan kurssin puitteissa japaninkielisen kirjan ja kirjoittamaan 800-sanaisen esseen japaniksi ( 2 viikkoa aikaa! ) ...toivon mukaan tästä on mahdollista luistaa tavalla tai toisella, sillä osaan hädin tuskin parisataa kanjia ja kirjan lukemiseen tarvinnee yleisesti ottaen sellaiset 1500-2000 kanjia. K Ä Ä K!

Nyt on kuitenkin aika unohtaa arkihuolet hetkeksi ja rentoutua lauantain kunniaksi lähteämällä jälkkärijahtiin Unnan ja Avan kanssa Sagami-Onon steissille! Adios! ^_~