lauantai 4. helmikuuta 2012

Sayonara Nippon, mata ne! ~(^o^)~

Konbanwa viimeistä kertaa Nipponista, ainakin tältä erää. ^__^ Huomenna Yama-san heittää autollaan minut ja korealaisen kanssa-asukin Naritan lentokentälle, mikä sijaitsee kuuden kilometrin päässä täältä hostellilta. Ei siis tarvitse ainakaan kukonlaulun aikaan herätä ja hyvä niin...hyvät yöunet tulevat tarpeeseen, sillä viime päivät ovat menneet melko urheilullisissa merkeissä.

Eilen Unna lähti aamulla kotia kohti, joten päätin sitten lähteä maleksimaan kohti lähintä sadan yenin kauppaa. Otin kartan kouraani ja lähdin tarpomaan bambumetsien ja riisipeltojen lomitse kohti kuuden kilometrin päässä sijaitsevaa määränpäätäni. Onneksi eksyin vain yhdeltä tieltä, joten ei tullut liikaa harha-askelia..! Matkan varrella näkyi hevosia, bensiksiä, paaaaljon metsää, nukkuva koira ja lentokoneita lenteli ylitse jatkuvalla syötöllä.

Ostin sadan yenin kaupan viereisestä 'muoti'-kaupasta ison repun, jotta saan tasattua matkalaukun painoa ettei vaan 23 kilon painoraja ylity lentokentällä! Ylimääräiset kilot tulevat hyyyyvin kalliiksi, mutta onneksi Lufthansan lennoille saa ottaa kokonaiset kaksi kappaletta 23 kilon painoista matkalaukkua ruumaan..muuten olisin pulassa! O_o'

Olipa jännää kävellä siinä riisipeltojen läpi kuunnellen samalla ihanaisen Joe Hisaishin sävelmiä, meinasi tulla tippa linssiin kun aurinkokin alkoi kaartua kohti taivaan rantaa...elämän kauniita hetkiä. <3





Pelottava Kappa kieltää lapsia leikkimästä purossa!

Koiran kakka-kylttejä tuli ainakin tusina vastaan

Päivän saldo yli 12 km

Yllättäen Naritan kaivonkansissa on lentokone!

Moarrrr daikon!

Pienen pieni hostellimme<3

Kirin biiru <3


Hostellilla asustaa nyt kaksi intialaista ja korealainen, heitä ei ole paljon näkynyt..mutta kuulunut kyllä! Nimittäin toinen intialaisista kuorsasi järrrjettömän kovalla voluumilla viime yönä! Toivottavasti tämä yö sujuu rauhallisemmissa merkeissä..öygh. Yama-sankin kyseli huolissaan aamulla, sainko nukuttua, hänkin oli kuullut kuorsaukset ilmeisesti alakertaan asti. :'D

Tänään lähdin polkemaan hostellin ruostuneella pyörän rotjakkeella 13 kilometrin päässä sijaitsevaan Naritan 'city-centeriin'. Yama-san piirsi minulle karttaan bussien tiedot ja tärkeät paikat, kun olin ajatellut ensin mennä pyörällä vain bussipysäkille. (parin kilsan päässä hostellilta) Siinä polkiessani missasin ensimmäisen bussipysäkin, toiselle en jaksanutkaan enää pysähtyä kun pääsin polkemisen makuun ja niin siinä sitten kävi että poljin Naritaan asti. ^__^'

Jotenkin onnistuin pyörämatkan aikana hävittämään karttanikin, joten siinä sitten sokkona käppäilin minne sattuu..hyvin kuitenkin kävi, sillä löysin itseni lopulta Naritasan-temppeliltä! Temppelialue oli todella suuri ja kaunis, paikalla oli paljon väkeä turisteista paikallisiin ja temppelin munkkeihin. Aluella oli myös aivan ihana metsä jossa sijaitsi munkkien messuamis-paikka mistä kuului rukousrimpsuja möreällä äänellä. Ilmeisesti paikka oli omistettu zeniläiselle mielen puhdistamiselle, jotain sen tapaista ainakin viereisessä kyltissä luki..? En viitsinyt kauhen pitkäksi aikaa paneutua paikkaan sen laajuuden vuoksi ja halusin palata hostellille vielä  ennen pimeän tuloa.


Hotel Chapel Christmas..!?? Ihmeellisiä juttuja matkan varrella

Nekonagawa, taustalla Naritan kaupunki


Tuliaiskaupassa oli ihmeellisiä fisuja

Tämä raukka hakkasi otsalohkoaan akvaarion seinään.. -_-'






Puhdistavaa savua ja taustalla munkkikulkue
Kuu mollottaa taustalla

Temppelin ovennupit




Pituutta 58,1 metriä!

Tämä näkyy k a u a s!

Kunnioita luontoa <3


Uusi kasvaa vanhasta <3



Loppuun haluan lainata muutaman hyvin tätä Japanin reissua kuvanneen lauseen täältä hostellilta löytämästäni kirjasta; Samppa Lahdenperän ja Kyllikki Villan 'Matkailijan Japani'. Vaikka painos onkin vuodelta 1983, ajalta ennen syntymääni, tämä kohta kirjasta jotenkin tiivistää hyvin sen muutoksen jonka olen itsestäni löytänyt...olkaa hyvät!

'Uudella tavalla mekin voimme palata Japanista kotiin. Monet itsestäänselvyytemme ovat luhistuneet. Itsestään selvää ei ole enää edes se, että peruskallio jalkojemme alla on varma ja vakaa. Olemme joutuneet kokemaan lukutaidottomuuden, lapsen tilan: kaikkialla ympärillämme vieraita, käsittämättömiä kirjoitusmerkkejä. Olemme olleet kyykkysillämme, polvillamme, kontallamme enemmän kuin koskaan pikkulapsi-ikämme jälkeen. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa olemme joutuneet harkitsemaan mitä kohteliaisuus vaatii ja mikä on kenenkin asema suhteessa toiseen. Vaikka olisimme kuinka tosissamme yrittäneet, olemme luultavasti sittenkin käyttäytyneet aika tökerösti ja tahdittomasti, mikä meille kuitenkin annetaan anteeksi. Joudumme asettamaan kysymyksenalaisiksi sellaisetkin arvot kuin suorasukaisuuden, yksilöllisyyden, riippumattomuuden.

Matkailijan Japani voi johtaa päivästä toiseen aivan uudenlaisiin elämyksiin – ja viime kädessä, niin kuin matka vieraaseen kulttuuriin yleensä, samalla syvälle omaan itseen. Missä suhteessa olen erilainen? Miksi? Mitä on olla suomalainen, mitä on olla minä?

Kun asiat jossakin maassa ovat toisin kuin kotona, jotkut ehkä suorastaan päin vastoin, tämä ei välttämättä merkitse sitä että kotona on kaikki oikein ja vieraalla maalla kaikki hullusti. Erilaisuus on kiehtovaa.'

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin, sayonara Nippon! Nähdään Suomessa! ^_~




Viimeinen auringonlaskuni <3

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Lohikäärmeitä, kissoja ja hyvästejä! ^__^

Kylmät terveiset Nipporista! Saavuimme eilen Unnan kanssa tänne Naritan Airport Hostellille, jokseenkin hämyisissä tunnelmissa. Paikka sijaitsee suoraan sanottuna ihan skutsissa, ympärillä on peltoja, kanankakka haisee ja pilvenpiirtäjiä tai muita ihmisasutuksen merkkejä on paikalta ihan turha etsiä. Aamulla heräsi lentokoneiden huminan lisäksi traktorin mekkalaan. Eli siis ihan mahtavaa, päästiin mökkitunnelmaan pienessä, kaksikerroksisessa 5-hengen dormissa, johon saimme tulla ihan kaksistaan. Saa nähdä eksyykö kukaan muu tänne, hehee. ^__^

Tosiaan, kylmät terkut johtuvat siitä että laitoin yöllä puolitokkurassa lämmittimen pois päältä, kun se alkoi hälyttämään piipittävällä äänellä jostain..herättyäni häläriin luulin että kämppä on tulessa! Nyt täällä on uskomattoman kylmä, Unnastakin näkyy peiton alta vain silmät ja tukka. :'D

Huhhuu, kävin äsken käytävällä sijaitsevassa toiletissa aamutarpeilla, oli niin kylmä että melkein kuin olisi ulkohuussissIkka käynyt. Tosin pönttö oli tyypillinen japanilainen teknologian ihme lämmitettyine istuimineen! Piti samalla kokeilla ensimmäistä kertaa japanilaisia pyttynappuloita, täytyy sanoa että erittäin kätevä tuo peräsuihku. Gotta love this place!<3 Ikkunastakin näkyi ihana aamunäkymä; huivipäinen mummeli daikon-pellolla traktorin vieressä. ^__^


Matkalla Naritaan ohitimme myös Disneylandin

Futonit odottivat väsyneitä matkalaisia

Japanilainen wc <3

Käyttöohjeet! ^__^

Daikon


–  m y ö h e m m i n   i l l a l l a  –

Yoshhhhhhhh...! (eli jesssshhhhh, kuten eräs sympaattinen bussikuski toitotti monta kertaa koulumatkan aikana) Ollaan saatu nyt lisää asukkeja matalaan majaamme; saksalainen kirjailijamies joka on nyt kolmatta kertaansa Japanissa, sekä Bulgariassa syntynyt irlantilainen  keramiikkataiteilija Peter. Molemmat äijät ovat käyneet myös Suomessa, saksalainen herra (jonka nimeä en nyt muista) Lapissa Rovaniemellä ja Inarissa, Peter taasen Helsingissä.

Peter kertoi olleensa Suomessa järkyttynyt ihmisten hiljaisuudesta ja siitä miten autio paikka Helsinki oli, irlantilaiset kun muistuttavat kuulemma luonteeltaan enemmän temperamenttisia ja kovaäänisiä italiaisia. Taitanee olla meilläkin kulttuurishokki vastassa Helsinki-Vantaalla Tokion ihmismassojen jälkeen..! ^__^'

Hostellin pitäjä Yama-san kävi laittamassa huoneeseen siveellisen väliverhon jakamaan meidän ja miesten tilat. Yama-san on todella rento tyyppi, suorasanainen ja huumorintajuinen heppu. Oli hauska tilanne päivällä, kun yritin laittaa sellaiseen Mikki-rahalippaaseen rahaa ostaessani nuudeleita..yritettiin molemmat Unnan kanssa vängätä lapsille tarkoitettua rasiaa auki, mutta luovutettiin hetken hikoilun jälkeen ja kysyttiin Yama-san apuun! Tyypit yritti kääntää ja vääntää Mikin päätä, kun kansi olisi auennut vaan nostamalla..hahahaa, olipas vaikeeta! :'P

Käveltiin tänään lähiympäristössä nuuskimassa paikkoja, näkyi lähinnä peltoja, bambumetsää, 7-11, metsää, navetta ja lehmiä, kissa ja koira, lisää metsää ja peltoja..ollaanko me edes oikeesti enää Japanissa..!?? :'D Kaiken lisäksi tuuli niin kovaa, että maantien hiekat ja peltojen pölyt lensi silmiin niin joutui tihrustamaan että näki eteensä. Uutisissa näytettiin, että huomenna tuulet väistyvät ja tämän päivän reilut 10 astetta vaihtuvat pakkasen puolelle...pohjois-puolisko Honshuun saaresta on saanut tänään ylleen lumivaipan, paikoin lunta on tullut jopa 3,5 metriä! Järkyttävät lumimassat ovat saaneet junat sekaisin ja tappaneet yli 50 ihmistä..huh-huh! -_-'







Aaaaanyways, täytynee kerrata aiempia tapahtumia takautuvasti..pahoittelen sekavaa tekstiä. -_-'

Kävimme Avan kanssa viimeistä kertaa koululla pari viikkoa sitten..oli uskomattoman vaikeaa saada raahattua ahteriaan koululle muutaman tuliaisen ja lokeron avainten palautuksen takia. Kaiken lisäksi olimme molemmat nukkuneet todella huonosti edellisen yön, Ava Mejiroon muuton uuvuttamana (Avan perhe omistaa asunnon siellä) ja minä muuten vain unettomana. Koulumatkan jälkeen hyvästelimme SagamiOonon asemalla toisemme, vaikkei tuntunut yhtään siltä kuin näkisimme viimeistä kertaa kaikkien uuvuttavien naurukohtausten jälkeen... -__-*



Ava ja viimeinen koulumatka


Raahauduimme Unnan kanssa viime viikolla jälleen vaaliuurnille Hiroohon Suomen suurlähetystöön, tällä kertaa löytäen perille ilman ongelmia! ^_^' Ilma oli jokseenkin maalis-huhtikuinen, matkan varrella ollut puisto houkutteli meidät aamupalalle auringon porottaessa ja lumen sulaessa hiljalleen kaikkialla. Olen ollut täällä jokseenkin huono-onninen pakkausten suhteen; sain siis aikaisemmin yhdessä drug-storessa hiushoitoaine-tökötit hihalleni, tällä kertaa mustikkajogurtti räjähti paineella takilleni! :'D


Näin metroasemalla...

Aamupala tuli mun takille :'D

Lasten leikkejä




Puu paksuna?

Suurlähetystön upea puu!

Sankarit sillalla


Näimme viime viikolla myös viimeistä kertaa Yukari-sanin. Sovimme treffit Machidaan, joka on kävelymatkan päässä kotoamme. Päädyimme Yukari-sanin suosittelemaan Thai-ravintolaan syömään thaimaalaisen keittiön herkullisia antimia. Yukari-san kertoi hakevansa Aalto-yliopistoon tekstiilisuunnittelun maisteri-tutkintoa opiskelemaan, voi siis olla että hän muuttaa vielä pariksi vuodeksi Suomeen asumaan! Saimme myös tietää, että Hattivatti on japaniksi 'Nyoronyoro', johtuen äänestä joka hattivateista lähtee..hehee. ^__^


Lumiukko

Unna ja Yukari-san

Seikkailimme viime viikolla myös Shibuyassa shoppailemassa Mirkan ja Unna kanssa. Päädyimme muun muassa tähän Mandarake-nimiseen 'tuhmalle' mangalle ja animelle omistettuun kauppaan, joka jatkui katutasosta syvälle maan syövereihin strobovalojen saattelemana..varsinainen sm-luola siis! :P
Tämä reissu jäikin viimeiseksi Mirkan kanssa täällä Japanissa, joten tulipahan taas hyvästeltyä.


Astu alas syntiseen mangan maailmaan...

Takeshita doori


Viime sunnuntain vietimme Unnan kanssa Enoshiman saarella, missä kävinkin jo aiemmin Haban kanssa. Suurin piirtein joka toinen vastaan tuleva näky oli joko lohikäärme tai kissa..laskimme nähneemme noin 11 kissaa matkalla!


Huomaa ihana puulattia!

Tiput olivat talvikuosissa

Dragoni osana monumenttia

Dragoni suihkulähteenä

Neko-chan!

Etsi kuvasta neko-chan!

Grumpy look! o__-

Dragoni wc:ssä!

Kaiverruksia kaiteessa <3

Raukea nauku :3

Tsunamivaara

Kissat on täällä kuin julkkiksia!

Unna katselee haukkaa...

...ja luolataidetta! ^__^

Musiikin ja viihteen jumalatar

Enoshiman fisuja

Dragonit luolassa


Etsi kilpikonna kuvasta!

Näetkö sen jo..?

Enoshiman legenda!

Merilevä johtaa kalastajan luo

Liian söpöä! ^_^ <3




Seikkailimme myös Ikebukurossa, jossa päädyimme ihastelemaan maisemia Sunshine Buildingiin, 60-kerroksiseen 251 metriseen pilvenpiirtäjään! Näkymät olivat päätä huimaavia ja paikka oli somistettu erilaisin ystävänpäivä-koristuksin tulevaa helmikuun 14. päivää ajatellen. (ystävänpäivä on täällä joulun kaltainen kulutuksen juhla) Ihailimme auringonlaskua ylhäältä käsin, josta jatkoimme shoppailemaan Tokyu Hands-tavarataloon ja Hello-Kitty-myymälään.


Rilakkuma! <3

Hissillä ylös 600 metriä minuutissa!

Unna UV-valoissa

251 metriä ja 60s kerros!

Rakennusmeri

JUMP!









Maanantaina veimme fillarimme käytettyjä pyöriä myyvään liikeeseen koulun lähelle, jonka mukava miesmyyjä halusi meidät jopa FB-kavereikseen! ^__^' Matkan varrella hyvästelimme upean vuoristomaiseman, tätä näkyä tulee kyllä ikävä...Tiistaina ehdimme vielä kahvitella Eri-sanin kanssa ennen lähtöämme tänne hostellille. Todellisuus iski kasvoille vasta Eri-sanin tirautettua kyyneleet lähtiessämme ostamaan bussilippuja Naritaan. Kummallista, miten näin erilainen paikka voi tuntua toiselta kodilta...