Loppu häämöttää...! O_O*

Viimeisiä päiviä viedään ja edessä häämöttää kammottava 18 tunnin reittilento Saksan kautta Suomeen. Vietimme eilen Marian läksiäisiä hilpeissä, joskin haikeissa tunnelmissa täällä Sagamiharassa. Herkuttelimme sukiyakilla ja jatkoimme jutustelua Marian kämpillä, otimme hölmöjä irvistelykuvia ja nauroimme Avan ja japanilaisten R-ääntämisen taidoille (tai taidottomuudelle) sekä  heitimme tuttuun tapaan härskiä läppää. Saimme myös tietää, että Hello Kitty-, Rilakkuma- ja My Melody hahmojen keksijät ovat valmistuneet vaihtokoulustame Joshibista! Yöllinen kotimatka tuntui melko extremeltä kun loskaa satoi sivusuunnassa ja tiet olivat liukkaita ja vesilätäköiden vallassa.

Niin tosiaan, parina päivänä on taivaalta on tippunut vetisempää lunta ja tänään aamulla heräsin rouskuvaan ääneen kun auto ajoi pihatiellä routaisen tien poikki. Hyvää totuttautumista Suomessa odottavaa lumivaippaa varten, luulisin. Enää pari hassua viikkoa ja pääsen nauttimaan lumileikeistä ja saunan lämmöstä! Nyt täytyy ottaa kaikki irti loppuajasta täällä ja reissata eri paikoissa syöden paljon paikallista, makuhermoja hivelevää ruokaa. Täytyy myös uusia retki Suomen suurlähetystöön ja äänestää toistamiseen kakkonen ykköseksi! Go Pekka! ^__^

Kuvasarja nättejä ilmeitä alkaa...Unna ja Ava

Tappajanalle, Karin-san ja Wakana-san

Mirkan taipuisa kieli...

Pyry ja Pyryn posket

Hahahah, Maria taisi voittaa tämän skaban! >__< '

Yöllinen loskakeli

Aamuinen routa-pouta

Kävimme viime viikolla koululla Unnan kanssa jakamassa viimeisiä tuliaisia opettajille ja päätimme vihdoinkin piipahtaa koulun omassa taidemuseossa JAMissa. Viedessämme miyagepakettejamme Motion graphics-kurssin opettajalle Asano-senseille, hän pyysi meidät huoneeseensa ja kyseli miten viimeinen animattiokurssimme oli mennyt. Näytimme sitten 'lopputyömme' Asano-sensein läppäriltä kun ne sattuivat olemaan mukana kovalevylläni ja Unnan muistitikulla.

Melko vaivaannuttavaa, kun olin jo ehtinyt unohtaa miten kökkö Moving images-kurssin Beatles-musavideostani tuli. Asano-sensein iänikuinen kommentti oli jälleen 'omoshiroi' eli mielenkiintoista, jonka jälkeen hän yritti kysyä minulta jotain buddhalaisuudesta ja onko minulla lapsia. Toisaalta ei mikään ihme kun videossa vilisee siittiöitä, sikiöitä ja yin & yang-ukkeleita intialais-tyylisen psykeedeelisen biisin siivittämänä! :'D Saimme vielä tikkarit mukaamme..kerrassaan hupaisa kokemus! ^_^'

Joshibin logo paletissa

Viimeinen kouluateria Joshibissa

Lasinpuhaltaja työssään

Joshibi Art Museum

Koulun hienoin puu

Teimme myös Unnan, Mirkan ja Avan kanssa visiitin Nipporiin, joka on tunnettu kangas- ja kimonokaupoistaan, temppeleistään ja suuresta Yanakan hautausmaasta. Yanaka Ginzan marketti oli pullollaan erilaisia tuliaiskauppoja, ruokakojuja ja puusta veistettyjä kissoja ja pandoja. Kävimme myös ihmettelemässä Yanakan hautasmaan tuhopoltossa tuhoutuneen pagodin raunioita, jonka arvellaan syttyneen itsemurhan tehneen rakastavaisten toimesta vuonna 1957. Tarinan traagisuudesta huolimatta näky ei herättänyt kovin voimakkaita tunteita vieressä olevan leikkikentän takia...-_-'

Pyörimme myös erilaisissa kangaskaupoissa, lähinnä seuraten Mirkan vaatesuunnittelijan vainua. Päädyimme myös kimonokauppaan, jonka omistaja oli aivan ihana ja ystävällinen täti. Käytettyjä kimonoja olisi lähtenyt ihan nauruhalvalla, melkein kaikki maksoivat vain 1000-1050 yeniä. Omistaja kyseli kovasti kaikkea ja hoputti meitä sovittamaan kimonoita, joita hän sitten päätyikin pukemaan ylleni. ^__^  Jouduin skarppaamaan aika lujaa, etten adoptoinut kimonoa mukaani...siinä oli sen verran pahan näköiset tahrat toisessa hihassa, enkä olisi saanut sitä millään mahtumaan matkalaukkuuni että jouduin jättämään ihmetyksen kauppaan..nyyh. ;(

Gootit hautausmaalla

Ennen ja jälkeen

Vain tämä jäi tuhopoltosta jäljelle

Kissoja joka lähtöön ;3

Yanaka Ginzan marketti

Puusta veistettyjä kissoja oli joka paikassa

Kimonon sovitus-sessiot

Kävelimme yhtenä päivänä Machidaan Unnan kanssa tutkimaan neljän kerroksen Daison aka sadan yenin kaupan. Tavaraa oli niin pirusti ettei meinannut henki kulkea, jalatkin huusivat hoosiannaa loppuillasta shoppailusessioiden jälkeen. Tulipahan tämäkin ihme nähtyä...

Machidan mega-Daisoo

Lumi teettää työtä...

...sekä hupia!

Etanatalo

Loppuun vielä ihmeellinen Alien registration- ja Pasmo-kortti jotka kulkevat aina mukana. Niistäkin joudun pian luopumaan, nyyh. ;(

Alien- ja Pasmo-kortti

Kakkonen on ykkönen! ^_~

Otsikko juontaa juurensa käynnissä oleviin presidentin vaaleihin, kuten jotkut varmaan jo arvasivatkin. Päätimme Unnan kanssa olla kunnon kansalaisia ja raahautua vaaliuurnalle välimatkasta huolimatta..Suomeen asti ei sentään tarvinnut matkata, vaan hieman lähemmäs Tokioon Suomen suurlähetystöön. Matka ei mennyt ihan nappiin, sillä onnistuimme eksymään matkalla ja pyörimme pari tuntia ympyrää Hiroossa..ennen oikeaa osoitetta löysimme kyllä Kiinan ja Argentiinan suurlähetystöt, eriskummallisen arkkitehtuurin ihmeen sekä muutaman kansainvälisen koulun. Matkan varrella oli myös suurehko Arisugawa puisto, joka on varmasti upea näky keväällä hanamin eli kirsikkapuiden kukkimisen aikaan.

Onneksi löysimme kuitenkin ajoissa paikalle ennen suurlähetystön sulkemisaikaa ja saimme äänemme vetämään! Saimme mukaamme myös lomakkeet katastrofin varalle, jotta suurlähetystö tietää tarkan olinpaikkamme ja lähiomaisen jolle ilmoittaa tarpeen vaatiessa. Jotta luonnonvoimien mahti ei olisi tämänkään jälkeen unohtunut, Japanin täsmälliset junat olivat menneet VRmäisellä tavalla sekaisin. Ensin valotaululla oli ilmoitus henkilövahingosta johtuvasta viivästyksestä (Saitoo-sensein mukaan tämä tarkoittaa lähes aina itsemurhakanditaattia kiskoilla!), sitten maanjäristyksen takia viivästymisestä. Sen lisäksi, että oli ruuhka-aika, junien myöhästymisen takia paluumatka sujui kuin sillipurkkiin ahdettuna. Kotimatka oli tuskaisin kokemus ihmispaljoudesta, jota olen täällä kokenut..muistutti paljolti erästä Berliinin reissulla koettua keikkaa joka toimi samalla near death experiencenä. ^_^'

Arisugawa puiston lintu- ja ötökkäkanta

Kalastajia lammen toisella puolen

Uskaltaisitko asua ylimmässä kerroksessa?

Löytyipäs!

Shinjukun näkymiä

Iloisempiin aiheisiin; vietimme mahtavan viikonlopun Ofunassa Taeko-sanin luona viettäen läksiäisjuhliamme. Lähdimme vaihtaripossella aluksi kohti Kamakuran Daibutsua eli suurta Buddha-patsasta ennen Taeko-sanin tapaamista. 13,4 metriä korkeaa ja 121 tonnia painavaa kansallisaarretta alettiin rakentamaan vuonna 1252 ja tiettävästi sen valmistumiseen meni kymmenisen vuotta. Daibutsun sisäosa on ontto, joten monumentin sisälle pääsee takakautta parinkymmenen yenin maksua vastaan ihmettelemään rakentajien kädenjälkeä.

Seuraavaksi kiertelimme erilaisissa tuliaikaupoissa ostellen paluuta varten kaikkea lasinalusista kortteihin ja kippoihin. Yksi tuliaiskauppa ihastutti kissoillaan, joista turistit räpsivät innoissaan kuvia. Erään kaupan omistaja taasen oli Ranskasta muuttanut, kolmisenkymmentä vuotta Japanissa asunut puhelias heppu. Innokas partasuu kertoili omasta nuorena ja suomalaiseen naiseen rakastuneena kokemastaan parin viikon Suomen matkastaan. Japaniin hän päätyikin sitten nykyisen japanilaisen vaimonsa perässä..niin se rakkaus antaa siivet. ^_^ <3

Daibutsu eli suuri Buddha!

Mirka ja Maria muurahaisina

 

Maria, Ava, Unna ja Mirka miyagen metsästyksessä

Neko-chan odotti teen valmistumista<3

Mirkan paijauskiintiön pelastus

Tapasimme Taeko-sanin Ofunan juna-asemalla, jossa seuraamme liittyivät myös viime reissultamme tuttu Uno-san, sekä uudet tuttavuudet Eri-san ja Mikako-san. Veimme tavaramme Taeko-sanin perheen omistamaan, tyhjillään olevaan asuntoon jossa meitä odotti futonmeri ja iltatee leivoksineen sekä Doraemon-herkkuineen (katkarapumajoneesin ja maissin makuisia rapsahtavia pötköjä..?).

Saatuamme pahimman nälän taltutettua lähdimme talsimaan Taeko-sanin varaamaan Izakayaan, jonne oli katettu meille huone kolmen tunnin ajaksi nomi- ja tabehoodailla. (kiinteä hinta, juo ja syö niin paljon kuin ehdit). Paikalla oli jälleen iso luita viime kerralla tapaamiamme Taeko-sanin ystäviä, joiden kaikkien nimiä en muista kirveelläkään. Tunnelma oli katossa, kaikki esittäytyivät vuorollaan kertoen itsestään ja harrastuksistaan, pelasivat hauskaa juomapeliä ( katso kuvat ) ja söivät rapusipsejä, papuja, nabea, lohisashimia sun muita herkkuja niin että napa ruskasi! ^__^ * Saimme kaikki vielä läksiäislahjaksi upeat japanilaiset, monikäyttöiset tenuguit.

Illallistamisen jälkeen osa hilpeästä joukostamme jatkoi vielä karaokeen hoilaamaan. Kotimatkalla törmäsimme kadun varrella värjötelleeseen neko-chaniin, joka oli kovin ihmisrakas ja sujahti sukkelasti Taeko-sanin takin sisään lämmittelemään. Porukan ihastellessa ja paijatessa raitapaitaa tuli viimeistään ikävä omia kotona maukuvia palleroita joita en ole nähnyt kohta puoleen vuoteen...<3

Futonit lattialla, mutta kuka piileskelee peiton alla?

Iltateellä, vasemmalla Taeko-san poikaystävineen

Mikako-san no kowai kao! (scary face)

Ruokaa oli paljon ja se oli HERKULLISTA!

Mirka, Eri-san ja Mikako-san

Marian Gackt-ilme!

Mirka ja Uno-san

Näiden palleroiden sisältä löytyi jäätelöä!

Nabe wa totemo oishikatta!

Vanha tuttavamme piraatti-juomapeli

Onneksi piraatti ei lentänyt nabe-pataan!

Uno-san keskittyy...!

Kisu meni lämmittelemään Taeko-sanin takin sisään!<3

Mirkan sydän särkyi kun yön tiikeriä ei voinut ottaa mukaan...

Futonin kovuudesta ja yöllisestä nauruhepulista johtuen aluksi oli todella vaikeaa nukahtaa, mutta kun unen päästä sai kiinni niin herääminen venähtikin yli puolen päivän. Konkkaronkka heräsi vasta puoli kahden maissa Taeko-sanin tullessa sisään suuren nabe-padan kanssa, ovi naristen kuin kissan nau'unta. Jostain syystä Maria heräsi sen verran unen pöpperössä, että kuvitteli Taeko-sanin tulevan kissan kanssa ja rupesi ryömimään peiton alta samalla lässyttäen 'kissalle'; "naunausössönmausöpölöpö...". Tästäkös syntyi taas kunnon naururemakka, hehee. :'D

'Aamiainen' naben kimpussa vei ainakin pari tuntia, kaikki söivät Taeko-sanin äidin valmistamaa nabea innolla ja jälkkäriksi nautimme ihanan freesejä mansikoita. Taeko-sanin 90-vuotias, todella pirtsakka ja hyvässä kunnossa oleva isoäiti halusi meistä kaikista yhteiskuvan muistoksi, joten kaikki kerääntyivät Taeko-sanin talon rappusille poseeraamaan. Aivan ihana ja vieraanvarainen perhe!<3

Mmmmm, lisää nabea 'aamiaiseksi'! :P

Amai ichigo = makeat mansikat

Napa täynnä alkaa ramaista..futonit uusiokäyttöön!

Illalla päätimme poiketa onsenin kautta rentoutumassa ennen kotiinpaluuta, kun Marialla, minulla ja Unnalla ei ollut vielä kokemusta tästä lystistä. Jännitys etikettien hallitsemisesta ja massasta erottumisesta vaihtui osittain kauhuksi kun paikalla oli kylttejä jossa kiellettiin tatuoinnit kylpylän tiloissa. Uno-san rauhoitteli ja sanoi, että peittäisin pyyhkeellä tai hiuksilla tatuoinnit, niin tuskin kukaan puuttuisi asiaan. Ongelmaksi muodostui, kun kuumiin altaisiin ei saanut mennä hiukset auki, vaan ne oli sidottava pyyheturbaaniksi päälaelle kylpemisen ajaksi. No, siinä sitten yritin nakkina liikkua nopeasti veden alle piiloon arvioivilta katseilta. ^_^'

Onsenissa oli tusina altaita, osa sisätiloissa ja osa ulkona kylmässä, houkutellen ihmisiä mustaksi värjättyyn, höyryävän kuumaan veteen. Tunnelma oli kohdillaan ulkotulen räiskyessä vieressä ja kuuman veden rentouttaessa jännityksen pingottamat hartiat..tuli ihan saunan tuoma rentoustila mieleen. Yksi altaista oli rakennettu luolan sisään, jossa höyry peitti melkein koko näkyvyyden. Savusauna japanilaisittain...

Noin tunnin lilluttuamme höyryävässä vedessä, yksi työntekijöistä tuli valittamaan tatuoinneistani ja sanoi että valitettavasti ne oli kielletty ja minun pitäisi poistua onsenista. Lähdimme sitten porukalla hieman huvittuneina ja hämmentyneinä takaisin pukuhuoneeseen tekemään lähtöä. Ilmeisesti joku asiakkaista, luultavasti joku vanhempi rouva oli käynyt ilmiantamassa yakuzamaiset, paheelliset mustetahrani..? ^_^'

Pienestä vastoinkäymisestä huolimatta reissu oli aivan mahtava ja päällimmäisenä mieleen jäi jälleen japanilainen vieraanvaraisuus, traditioiden tärkeys ja herkullinen ruoka. Kaikki olivat innoissaan tulossa Suomeen käymään, joten toivottavasti lähitulevaisuudessa tarjoutuu tilaisuus korvata kaikki se ystävällisyys mitä olemme saanet täällä kokea. ^_^

Tosin loppuun täytyy mainita yksi perinneruoka, joka ei meikäläisen makuhermoja hivellyt lainkaan..varmaan arvaattekin että kyseessä on nattoo, tuo pahamaineinen mädätetty papumössö. Uskaltauduin vihdoinkin maistamaan sitä makirullan muodossa Kappa sushissa..parempi katsoa, kuin katua. Tulipahan kokeiltua, enää ei tarvitse siihen onneksi koskea! -_-'