Joshibi daigaku

Hoooiii pitkästä aikaa! On ollut niin paljon säätöä koulun ja käytännön asioiden järjestelyissä etten ole ehtinyt päivittämään blogia..pahoittelut kiinnostuneille.(jos heitä vielä on?:D) Olimme koko viime viikonlopun kipeänä Harryn kanssa, ryystimme räkää neljän seinän sisällä tuijottaen animea, One Piece:ä (kova juttu täälläpäin) ja lueskellen japania. Onneksi rakkaalla naapurillamme Unnalla oli Finrexiniä mukanaan, joten suurimman limaklöntit olivat poissa maanataihin mennessä. Olisi ollut kaameaa missata ensimmäinen päivä uudessa koulussa, varsinkin kun on jo valmiiksi ihan sekaisin kaikesta informaatiosta... -_-' Alla survival kit flunssasta toipumiseen...huomaa hieno Mr.Bisnes-muki!

Osallistuimme ensimmäisenä päivänä animaatiokurssille, jossa tehdään ryhmissä muovailuvahahahmoilla animaatio iStopMotion-ohjelman avulla. Opettajalla oli tunneilla mukanaan kokonaiset 3 avustajaa (!), yksi näytti videokameran säätöjä ja ohjelman hallintaa, yksi laittoi dvd:t päälle ja pois, yksi..no, en edes muista!! :D Suurin osa luennosta meni täysin ohi opettajan mumistessa mikkiin vieraita sanoja..onneksi työt tehdään ryhmissä, joten emme voi ainakaan reputtaa koko kurssia..toivottavasti? Harmittaa etten ymmärrä opettajan puhetta...hän tuntuu vitsailevan paljon ja vaikuttaa niin kovin sympaattiselta papalta. Kuroda-sensei rulettaa! ^o^

Omassa ryhmässäni on lisäkseni 4 tyttöä, kukaan ei juurikaan puhu englantia, mutta välillä he yrittävät kääntää iPhonen avulla joitakin sanoja. Luokassa vallitsee leppoisa tunnelma; oppilaat lauleskelevat, (Mononoken tunnarin ainakin tunnistin!) ottavat valokuvia ja nauravat paljon. Kuvassa on tekemiämme vahahahmoja..hhehh. Vasemmalla oleva etana on oma söhellykseni.

Keskiviikkona meillä alkoi japanin kurssi, joka pidetään aina maanantaisin ja keskiviikkoisin. Kurssi alkoi kaamealla tasokokeella; eteemme lätkäistiin pelkkiä hiraganoja, katakanoja ja kanjeja vilisevä monistepino, jonka täyttämiseen oli mielestäni a i v a n liian vähän aikaa. Minulta kului jo tehtävänannon tajuamiseen luvattoman paljon aikaa! Ei siinä vielä kaikki, opettaja myös haastatteli kaikkia yksitellen toisessa huoneessa. En ole varmaan koskaan takellellut niin paljon sanoissani, argh. No toisaalta, kaikki tunnilla olleet eli 3 suomalaista ja taiwanilainen Ava sanoivat kokeen menneen yhtälailla päin mäntyä. Toisaalta Ava kertoi opiskelleensa japania ainoastaan pari kuukautta, mutta on ilmiselvästi meitä 2 vuotta kieltä opiskelleita parempi..:P

Japanin opettaja Saitoo-sensei on hauskan oloinen vanhempi rouva, joka on ihanan suurieleinen ja kovaääninen. Hän kehotti meitä lukemaan paljon, mutta sitäkin enemmän kuuntelemaan ja ennenkaikkea puhumaan, puhumaan ja PUHUMAAN! Hashite, hanashite, hanashite, kaikuu vieläkin päässäni Saitoo-sensei jättimäiset silmät kuvastuneina verkkokalvolleni! O_O

Alla on kuvia Joshibin vehreästä pihamaasta, jossa laulukaskaiden siritys raikaa kellon ympäri. Olemme törmänneet siellä jos jonkinlaiseen ötökkään; näimme jättimäisen upean perhosen josta minulla ei valitettavasti ole kuvaa, outoja russakoita uinumassa puun lehdillä, toukkia pitkin kulkuteitä ja jonkin kummallisen kiiltävän liiskatun kuoriaisen. Kaikenlaista jännää siis! ^_^

 Torstaisin osallistumme kuvituskurssille, joka kestää koko syyslukukauden. Kurssilla oli aiheena erilaiset painomenetelmät, vaikken taaskaan pysynyt oikein kärryillä opettajan selostuksesta. Onneksi suurin osa tunnista koostui demonstraatiosta, jossa meille näytettiin miten serigrafiaa tehdään. Kohtasin aika kuumottavan tilanteen, kun lähdimme Unnan ja Avan kanssa välitunnilla hakemaan jäätelöä ja arvioimme tauon keston hiukan väärin. Jouduimme juoksemaan hiki hatussa kolmanteen kerrokseen. Enpä olisi uskonut ensimmäisen hikitreenini täällä tapahtuvan jätski kädessä ja vieläpä myöhästyen tunnilta..huh! -_-'

Seuraavalla tunnilla onkin sitten meidän vuoromme näyttää taitomme; tehtäväksi tuli ostaa jotain tiettyä "atsukuchikendo"-merkkistä paperia 10 kpl, teippiä, esiliina (...kai?) sekä piirtää luonnos joka painatetaan cyan, magenta ja yellow- väreillä. Opettaja myös muistutti ettei saa olla korkkareita jalassa (KAIKILLA on täällä korkkarit, vaikkei niillä osattaisikaan kävellä) ja hiukset on oltava kiinni. Onneksi luokassa on englantia hiukan osaava Eri-san, hän voi auttaa meitä tiukan paikan tullen. Alla kuva esimerkkipainatuksesta, jota kaikki pääsivät kokeilemaan vuorollaan!:)

Torstaina sain vihdoinkin ostettua itselleni fillarin Yukari-sanin kielitaidon avulla! Vieläpä todella halvalla, sillä pyörä oli tuotu jostain Fukushiman lähellä olleelta järistys-alueelta mikäli oikein käsitin. Jitenshalle kertyi hintaa vaivaiset 7400 yeniä eli noin 70 euroa, josta 500 yeniä meni hyväntekeväisyyteen Fukushiman onnettomuudesta kärsineille. Kouluun on matkaa vaivaiset 5 kilometriä joten matka taittuu varmaan nopeammin kuin puoli tuntia vievä bussimatka. Fillarin ostaminen tuli jopa halvemmaksi kuin sen vuokraaminen, sille olisi kertynyt kuukaudessa 4000 yeniä eli jo kahden kuukauden ajelun jälkeen hinta olisi ylittynyt.

Kuvassa vielä tuunaamaton fillarini, tänään tein siitä tunnistettavamman näköisen jotta löytäisin sen massasta! Lisää kuvia siis tulossa myöhemmin, hehee. ^_~

Koulussa on todella hyvät sapuskat, varsinkin kun vertaa oman koulumme ruokiin joista ei paljon valinnan varaa löydy. Joshibin keittiöstä löytyy joka päivälle 6 eri udon- tai soba-nuudelikeittoa, karee eli curryruokaa sekä yleensä tempuraa tai sen tapaista ruokaa ja spaghettiakin löytyy länkkärimakuun. Pohdimme yksi päivä nuudelisoppien nimiä; yksi oli kitsune eli kettu- ja toinen tanuki eli pesukarhu..kumpikaan annos ei ainakaan sisällä kyseisen eläimen lihaa; toisessa on tofua ja toisessa riisimuroja (!)..asia vaatii vielä selvittämistä. Yukari-san ei ainakaan osannut vastata mistä nimet voisivat olla peräisin.

Alla on kuvia hassunhauskoista pakkauksista joita olemme löytäneet paikallisista marketeista! Halloween ei kuulema ole täällä iso juttu, mutta kummasti se vie tilaa karkki- ja kostyymiosastojen pinta-alasta. Philadelphia-juusto on kuin onkin Philly, kuten olemme sitä aina lempinimellä kutsuneet.:) Naksupussin hahmo näyttää ihan Madventuresin Rikulta, hehe.

Nyt saankin sitten nauttia pitkästä viikonlopusta, sillä maanataina on pyhäpäivä. (en tosin tiedä mikä) Kävimme tänään reippailemassa kävellen koululla ja törmäsimme matkalla uuteen karvakaveriimme, Tsukime-nekoon! (Kuusilmä-kissa) Vihdoinkin sain paijata pitkän ajan jälkeen naukulia, teki gutaaaaa! Japanilainen kissahan ääntelee siis "nyoo nyoo", mikäli ette tiedä. ^_~

Pitkän tarpomisen jälkeen vatsa kurni niin vietävästi että päätimme lähteä junalla viereiseen pitäjään Machidaan mutustamaan Kaiten-sushilaan! (liukuhihna-sushi) Harry sanoi löytäneensä Shinjukusta paremman ja halvemman kaitenin, mutta sinne olisi mennyt puoli tuntia junassa ja vatsamme kiljui hoosiannaa, joten päädyimme Machidaan joka on Sagami-Onosta seuraava asema. Oishikatta, hyvää oli mutta hinta oli huimaavat 25 euroa nuppi! Täytynee rajoittaa ulkona syömistä jos aikoo pysyä rahoissaan ja nahoissaan, hehe.

Mikäli en ole vielä tarpeeksi jauhanut kielimuurista, niin tässä muutama esimerkki kämpästäni; mikro, joka toimii myös uunina sekä pesukoneen säätönapit! Nyt osaan käyttää jo pesukonetta ongelmitta ja mikrokin on tullut koeajettua. Jesh!

Jahas, keskiyö on jo ylitetty joten voisin lopettaa jorinat ja painua unten maille..mutta ensin hiukan "Henkien kätkemää" pyörimään ruutuun! Ja ne, oyasumi!