In Between

Otsikon nimi juontaa juurensa animaatiokurssin sanastoon; keyframejen välistä tapahtumajaksoa kutsutaan "in betweeniksi". Totesin Harrylle viimeisenä yhteisenä yönämme täällä, että tuntuu kuin olisin itsekin keyframejen välissä; en oikein haluaisi palata Suomeen mutten haluaisi olla täälläkään ilman Harrya. -_-'

Eiliset hyvästit  Sagami-Onon bussipysäkillä tuntuivat musertavilta, enkä voinut pidätellä kyynelkanaviani vaikka olinkin vielä unenpöpperössä huonosti nukutun yön jälkeen. Haba joutui lähtemään aamukuuden bussilla kohti Naritan lentokenttää jonne ajaa parissa tunnissa. Neljäsosa vuodesta tapahtuu tästä eteenpäin Skypen välityksellä...toivon mukaan pieni erossa olo piristää tuoretta avioliittoa!

Hyvästejä ei yhtään helpottanut tuleva viimeinen animaatiotunti kritiikkeineen. Tällä kertaa olimme valmistautuneet Unnan kanssa kirjoittamalla ylös mitä aiomme sanoa, jottei tulisi samanlaista lukkoa niin kuin viimeksi kun sensei tyrkkäsi mikin käteeni.:P Katselimme kaikkien animaatiot ja jokainen kertoi vuorollaan omasta hahmostaan, vaikeuksistaan ja kurssilla oppimistaan asioista. Luin valmiiksi kirjoittamani tekstin suoraan lapusta, enkä ymmärtänyt opettajan palautteesta kuin muutaman sanan siletä täältä, mutta toivon mukaan kurssista ei voi ainakaan saada hylättyä! ^_^' Anyway, nyt on siis ensimmäinen kurssi täällä suoritettu, ihan mieletöntä! O__o* Kurssin loppumisen helpotuksen lisäksi bongasimme kotimatkalla kolibreja! Oli sen verran hämärää ja pelkkä iPhonen kamera mukana ettei näistä ihmeellisistä otuksista saatu kuvia, mutta ehkä vielä joku päivä..:)

Kulttuurierot tuntuvat välillä murjovan mielialaa suuntaan ja toiseen; välillä on kova ikävä Suomen ihanaista ruisleipää, kommunikoinnin helppoutta, saunaa, tilaa hengittää ja tietysti omaa perhettä ja rakkaita ystäviä.<3 Niin ja karvakavereita tietysti, paijauskiintiö on jäänyt kovin vähäiseksi täällä. Toisaalta taas täällä on vielä ihanan lämmin ja leuto syksy, koulun kurssit ovat todella mielenkiintoisia, ihmiset avuliaita, ruoka on herkullista (olen vakavasti koukussa vihreän teen makuiseen jäätelöön!) ja japanin kieli on haastavuudestaan huolimatta todella mielenkiintoinen ja inspiroiva kieli! Sitä pitäisikin harjoitella rutkasti enemmän, kun välillä tuntuu että aiemmin opitut asiatkin unohtuvat niin helposti.

Ai niin, olin unohtaa kokonaan Kioton reissun saldon! Budjailimme mukavassa hostellissa Kioton itäisessä osassa Gionissa, Ayado-nimisessä reppureissaajien hostellissa. Henkilökunta oli todella mukavaa ja ilmapiiri oli rento ja nuorekas; voin suositella Ayadoa lämpimästi kaikille Kiotoon suuntaaville. ^_^ Nukuimme kahdeksan hengen huoneessa jonka sängyt oli eroteltu verhoilla yksityisyyden takia. Huone oli kodikas ja varustettu kahdella tietokoneella ja suihkulla, miinuksena voin sanoa vain että ilman laatu oli aamuisin hieman tukkoinen. Tosin ihmekös tuo kun kahdeksan tyyppiä kuorsaa ja päästelee kaasujaan eikä ikkunoita saa avata.:P Erillisisessä olohuoneessa oli ilmaista kahvia ja teetä sekä sadan yenin hintaisia nuudeleita ja herkkuja tarjolla, kirjahyllyllinen mangaa, tv ja Wii jota sai myös pelata vapaasti.

Habaa ei niin vaan herätetäkään...<3

Näkymä hostellin ikkunasta.

Focus on Tiina!

Focus on Haba!

Olimme aivan poikki kun olimme saapuneet vihdoinkin hostellille, Harry Osakasta ja minä Tokiosta shinkanseneilla tehdyn matkan väsyttäminä. Tapasimme kuitenkin samana iltana Kiotossa asuvan Ichiron, johon Harry sai yhteyden suomalaisen kaverinsa kautta. Kävimme yhdessä syömässä Izakayassa (japanilainen pubi, jossa tarjoillaan pieniä ruoka-annoksia, eräänlaisia tapaksia jotka yleensä jaetaan porukan kesken) ja kiertelimme paikkoja.

Ichiro kertoi asuneensa Suomessa kolme vuotta työn merkeissä ja hän sanoikin kaipaavansa Suomeen takaisin jonakin päivänä. Tyypilliseen tapaan Ichiro viettää suuren osan ajastaan töissä ja vaikuttikin melko väsyneeltä pitkän työpäivän jälkeen. Vertailimme Suomen ja Japanin hyviä ja huonoja puolia; kehuimme Haban kanssa japanilaista ystävällistä asiakaspalvelua, Ichiro sanoi pitävänsä Suomalaisesta designista verrattain sekavaan ja moninaiseen Japanilaiseen designiin, mutta Suomen pitkä ja kylmä talvi sai huutia kaikilta osapuolilta! Ichiro kyseli myös tietäsimmekö pidetäänkö Japanissa suomen kielen kursseja. Arvatenkin meillä ei ollut hajuakaan!^_^

Öinen Kioto.

Oli pakko tilata Izakayan hämärin drinkki!

Seuraavana päivänä kiertelimme kaupungissa kuin päättömät kanat, ilman erikoisempia suunnitelmia. Kiotossa uusi ja vanha sekoittuivat harmonisella tavalla toisiinsa, vanhat kauniin muotoiset katot ja uudenmalliset rakennukset vuorottelevat keskenään. Kauempana horisontissa siintää upea vuoristomaisema ja katukeittiöiden tuoksut tulvivat nälkäisten matkalaisten klyyvareihin. Päädyimme syömään jättiläismäisen jumbo-okonomiyakin nälän huumaamina, jonka jälkeen vannoimme ettemme enää koske okonomiyakiin tällä reissulla!:P

Geishoja on monenlaisia.^_~

Sushiannoksia estradilla!

Kioton kapeat kauppakadut pullollaan ylihinnoiteltua tuliaiskrääsää.

Creepy pyörän satula!

MMMmmmmatchaa!<3

Pinkki talo oli pakko saada kuvaan!

Vuoristo pilkottaa kaupungin hulinan taustalla.

Jumbo okonomiyaki! Mission impossible?

Ei sentään, onneksi Haba on auttamassa!

Eksyiltyämme pitkin ihmeelisiä kaupunkimaisemia alkoi aurinkokin jo laskea ja väsyneiden matkaajien jalat väsyä. Laskeva aurinko värjäsi taivaan kauniisti, mutta valitettavasti kameran ohjekirjan lukeminen on jäänyt vähemmälle (lue: olemattomaksi) joten kuviin hieno tunnelma ei ihan välittynyt. Monen mutkan kautta päädyimme syömään iltapalaksi järjettömän hyvää sushia ja pelailemaan hostellille vanhaa kunnon Mariota Wiillä.

Ohjeita pyöräilijöille: Abunai, autoilijoille: Tomare!

Auringon värjäämä taivas.

Pimeän tultua lyhdyt syttyvät katujen varsille.

Sääliksi kävi nämä lautaselle päätymistä jonottavat jättiläiset...

Seuraavana päivänä päätimme suunnata kohti vuoristoa ja siellä sijaitsevaa Yasakan pyhäkköä ja Kiyomizun temppeliä. Kiinnostuneille täällä lisää tietoa Yasakasta. Yasakassa oli mukava puisto jossa istahdimme kahvilaan ja maistoin ah' niin ihanaa matchasoftista! ^_^ Päädyimme istuskelemaan lammen rannalle ottamaan kuvia ankoista ja bongasimme jopa kilpikonnan kaislikon seasta. Vanha japanilainen herra tuli syöttämään ankkoja ja puluja leivänmurusilla ja pikkulapset silittivät hieman säikähtäneen oloista ankka-parkaa kukin vuorollaan vanhempien vahtiessa vierellä.

Welcome to Yasaka Shrine!

Jellona vahtii.

Puhdistautuminen.

Puihin oli sidottu jotain mysteerisiä lappuja.

Matchasoftis, me like! ^_^ <3

KÄÄK! Ylivalottunut ankka...

Etsi kuvasta kilppari.

Puistossa hengailun jälkeen suuntasimme matkaa ylöspäin kohti pyhättöä suitsukkeineen. Alueella olevalla vesipisteellä oli vallan ihastuttava lohikäärme syöksemässä vettä puhdistautujille. Tuskaisen tarpomisen jälkeen päätimme suunaata kohti Kiyomizun temppeliä, joka sijaitsi suhteelisen lähellä.

Matkalla Kiyomizun temppeliin löysimme lukuisten tuliaiskauppojen joukosta Studio Ghiblin kaupan joka pursusi kaikkea Totoro-pehmoleluista Jiji-kännykkäkoruihin. Taidan olla muuttunut sitten viime Japanin reissun, sillä mukaani ei tarttunut mitään tästä nähtävyydestä. Viime reissulla ostin tajuttoman määrän Totoro-krääsää, joten joko Ghibli-limittini on tullut täyteen tai materialistinen puoleni on rauhoittunut iän myötä.:P Totuuden nimissä minua alkoi ahdistaa ylihinnoiteltu tavaran paljous...

Sutajio Jiburi kyarakutaaguzzu!

Haba odotti kiltisti kun pyörin Totoroiden seassa. ^_^'

Saavuttuamme ihmismassojen läpi viimeinkin temppelialueelle, totesimme että paikka on pullollaan turisteja kameroidensa kanssa. Lisätietoa Kiyomizun temppelistä kiinnostuneille täällä.Vaikka paikka olikin todella kaunis, oli vaikeaa saada tunnelmasta kiinni salamavalojen räiskeessä. Maksoimme 300 yenin maksun päästäksemme kiertämään temppelin sisällä ja sen takana kiertävää vuoristopolkua. Metsä oli täynnä kylttejä ja puisia kanjein varustettuja keppejä, mutta meille ei selvinnyt mitä ne edustivat. Kiersimme paikan melko nopeasti edellisen päivän kaupunkikävelyn väsyttäminä, tulevaa puuduttavaa shinkansen-paluumatkaa kauhulla odottaen.

Rukouksia.

Vanha ja uusi Kioto lähekkäin.

Kierreltyämme aikamme metsässä saavuimme rautaisille portille, joka johdatti meidät ihmeelliseen näkymään. Hautoja silmän kantamattomiin, takana metsä ja etualalla kaupunki. Tämä oli näkemisen arvoinen maisema...

Nyt on aika tallustaa kohti uusia seikkailuja, eli Marian synttärikemuja! Luvassa sukiyakia ja karaokea Sagami-Onon steissillä. Siitä lisää ensi jaksossa. Untill then, ja ne! じゃね。

Kioto kutsuu!

Kiitokset vierailevalle tähdelle mielenkiintoisen reissun jakamisesta! ^o^
Upeita kuvia, otettu btw meikäläisen uudella Nikon D3100 kameralla! Menin sitten ostamaan sen viime viikonloppuna käytyämme Shinjukussa ja Harajukussa. (en voinut vastustaa enään kiusausta) ^_^

Tänään on minun vuoroni liittyä Harryn kaveriksi ja kääntää nokka kohti Kioton ihmeellisiä temppeleitä ja maisemia. ^_^ Viikko on sujunut koulutöiden parissa; animaatiokurssin loppu häämöttää jo ensiviikolla ja loppurutistuksena on vääntää 72 kuvan eli 10 sekunnin mittainen animaatio! Oman ryhmäni teemana oli linja josta muodostuu vapaasti valittava hahmo, joka tanssii ja muuttuu lopussa taas viivaksi. Tämä mahdollistaa yhtenäisen animaation jossa jokainen hahmo alkaa ja loppuu samalla tavalla. Valopöytä on toiminut oivana apurina, sen päällä olen tuhertanut tanssivaa kala-hahmoani jonka keksin hätäpäissäni ennen tunnin alkua.. -_-'

Kuroda-sensei huomasi että olin piirtänyt kalani hieman kamera-alueen ulkopuolelle, niin että sen päästä jäisi puuttumaan puolet kuvauksen jälkeen! (kuvat kuvataan videokameralla kahden framen kestoisiksi piirtämisen jälkeen iMovie-ohjelmaan) Onneksi sensei keksi että siirtäisin alueen hieman ylemmäksi jottei minun tarvitsisi piirtää montaa kuvaa kokonaan uusiksi. Ghhhh..voi kumpa voisi ymmärtää sensein opetuksesta kunnolla niin ei tulisi tehtyä typeriä mokia. );

Ensi viikolla on siis luvassa vielä noin parikymmentä kalan kuvaa ja niiden 72 kuvan videointi iMovieen, sekä lopuksi ennen perjantain mahdollista presentaatiota (glunks!) oman ryhmäni (Team A rulezz) 10 sekunnin klippien yhdistäminen. Täytynee väsätä jonkinlainen puhe perjantaita varten, ihan vaan kaiken varalta jos eteeni ilmestyy taas sensein mikrofoni!

Tässä kolme tanssivaa fisua päällekkäin.

Tässä taasen liian monta jotta alimmaisia kuvia erottaisi.. :/

Storyboard jossa on "keyframet" eli liikkeen avainkohdat ja taustalla timesheet.

Valopöytä ja lyijytäytekynä (täältä saa muuten ostettua lyijyä eri vahvuuksilla!)

Kuvituskurssilla olemme päässeet painamisen makuun! Viime viikolla laitoimme stensiileihin sapluunan punaiselle ja keltaiselle värille. Kyseessä oli sen verran sekava prosessi etten ala sitä tähän tarkentamaan, mutta alla kuva stensiilien epäkohtien teippaamisesta maskausteipillä.

Unna teippaamassa stensiilin aukkoja. Auringon valo toimii valopöytänä.

Tämän viikon tunneilla saimme painettua stensiiliä käyttämällä punaisen ja keltaisen värin kymmenelle paperille. (B4-koko) Painamisen lopuksi pesimme stensiilit sinistä sapluunaa varten, jonka teemme sitten ensi tunnilla. Harmittaa kun en tehnyt yksityiskohtaisempaa kuvaa heti alkuun. En oikein tiennyt millaista jälkeä serigrafialla on mahdollista tehdä kun ei ollut minkäänlaista aikaisempaa pohjaa tähänkään. Toivottavasti teemme vielä toisenkin kuvan silkkipainolla! Vaikka prosessi onkin hidas ja vaatii tarkkuutta, se on todella mielenkiintoista ja mukavaa vaihtelua ainaiseen tietokoneella näpertelyyn. ^_^

Ensin kiinnitetään stensiili pöytään.

Sitten asetellaan paperi kalvoineen oikeaan kohtaan ja merkataan pöytään oikea kohta paperille teipillä.

Keltainen maali kaadetaan ja painetaan lastan avulla paperiin!

Valmiit paperit laitetaan kuivumaan.

Punainen väri lisätään keltaisen kuivattua.

Muiden kuvat ovat ältsin hienoja ja yksityiskohtaisia! O_o'

Loppuun vielä muutama kuva Harjukusta; upea temppeli metsän siimeksessä, tanssivat Elvikset ja muita esiintyjiä Yoyogin puistossa ja Harajukun sillalla, sekä Haban ja Kato-sanin liikuttava jälleen näkeminen! Harry tapasi pitkästä aikaa vanhan Thaimaan vaihdon aikaisen kaverinsa Uenossa. Sillä välin pistäydyin itse Harajukussa jossa piipahdimme aiemmin vuonna 2008. Jäbät tulivat hieman myöhemmin myös Harajukuun. Sillä välin kävin piipahtamassa metsän siimeksessä sijaitsevassa temppelissä.

Harajukun temppelissä oli aseteltu puun alle ihmisten rukouksia puisille laatoille. Niitä lukiessa liikutuin omaksi hämmennyksekseni melkein kyyneliin..rukouksia oli japaniksi, saksaksi, englanniksi, espanjaksi. Ihmiset ympäri maailman tuntuvat haluavan samoja asioita; terveyttä, rakkautta ja läheisten onnea. Kaikki tämän kauniin, suuren ja vanhan puun alle kerättynä..ah, miten kaunista! (onkohan mun hormonitasot kohdillaan..?)

Ennen kuin ehdin vuodattaa nesteitäni sain onneksi viestin Harrylta että he ovat tulossa Kato-sanin kanssa pian, joten lähdin tarpomaan takaisin kohti siltaa...sieltä seikkailimme yhdessä kohti upeaa Yoyogin puistoa joka vilisi ihmisiä lenkkeilemässä, soittamassa instrumenttejaan, puhaltelemassa saippuakuplia, heittelemässä frisbeetä, tanssimassa jne. Kerrassaan eläväinen meininki verrattain tyhjiin Helsingin puistoihin! O_o

Temppeliin oli tuotu valtava määrä vanhoja leluja..en ehtinyt selvittää miksi..

..sillä tämä rukouspuu sai ajatukseni aivan muualle.

Haba ja Kato-san @ Yoyogi-puisto

Tanssivat Elvikset elementissään.

Mahtavaa rumpujen pauketta ja joku random turisti.

Villi tanssiesitys Harajukun sillalla.

 
Apua, aika loppuu kesken! Nyt täytyy alkaa pakkaamaan Kioton reissua varten! Ensi kerralla kerron sitten miten siellä meni. ^_^' Loppuun vielä kuva lempijuomastani sekä auringon laskun aikaan otettu kuva koulun läheisestä oudosta linnakkeesta!

Matcha-frappucino from Starbucks..mmmmm!:P

Mystinen linnoitus..

Taas se vuoristo..se on niin kaunis! ^_^'

Harry kuittaa

Päätin vierailevana tähtenä iskeytyä puikkoihin ja kirjoittaa Tiinan blogiin uutisia omalta näkövinkkeliltäni.

Lähdin tiistaina kiertämään Nipponia itsenäisesti, koska aikani täällä on jo loppusuoralla. Ennakkoon ostettu Japan Rail Pass täytyi ottaa käyttöön, joten päätin suunnata nokan kohti Hiroshimaa, ydinasesodankäynnin ensimmäistä kulmakiveä.

Hiroshima oli hieno, pienehkö kaupunki joka herätti tunteita. Paikan päältä löytyi mm. massiivinen rauhan puisto, pommituksen jäljiltä jätetty rakennus (joka toimii tätä nykyä rauhan muistomerkkinä) ja rauhan museo, jossa sai mm. lukea pommituksen uhrien kirjoituksia ja katsoa uhrien videohaastatteluja. Samalla harmaisiin aivosoluihini tallentui olennaista tietoa toisesta maailmansodasta ja ennen kaikkea Hiroshiman karmivasta kohtalosta.

Sitten valoisampiin aiheisiin: paikalla oli mm. erinomaisen hyvää, paikalliseen tapaan tehtyä Okonomiyakia ja tutustuin jälleen mukaviin heppuihin, joiden kanssa tuli mm. käytyä Hiroshiman kauppakadulla ja kierrettyä Miyajiman (läheinen saari) katuja. Päätin vielä reissun päätteeksi kiivetä Misen-vuoren huipulle. Matkaa oli n. 2,8 km ja täytyy myöntää että oli huomattavasti raskaampi reissu kun mitä osasin odottaa. Jatkuvia korkeita portaita ja kivistä maastoa pitkin tarpoessa meinasi hengästyä jatkuvasti. Loppuun asti piti kuitenkin painaa ja hikikarpalot naamalla killuen pääsin lopulta huipulle n. tunnin tarpomisen jälkeen. Saarelta löytyi vuorien lisäksi mm. tsaigedeelinen määrä todella kesyjä peuroja, jotka käyttäytyivät kuin koirat. Niitä sai silittää, ne tulivat kerjäämään ruokaa ja jos niille antoi jotain, sait elinikäisen kaverin joka seuraa esteistä huolimatta. :D

Tarpomisen päätteeksi päätin jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseen, Osakaan. Olen käynyt Osakassa kerran aiemminkin Tiinan kanssa vuonna 2008 ja nyt on oli aika tulla käymään täällä taas moikkaamassa paikallista kaveria johon tutustuin Thaimaassa 2009. Matkalla Osakaan löysin juna-asemalta mitä ihmeellisempiä ruokia. Päätin ottaa tavallisen tonnikalaleivän kaveriksi mansikkaleivän. Oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Valkoinen leipä oli niin valkoista ettei sitä edes leiväksi maistanutkaan, joten mansikat ja kermavaahto upposivat ihan hyvin kylkiäiasenä.

Ei tässä muuta kuin terveisiä sinne loskalandiaan, ensi viikon lopulla joudun itsekin palaamaan sinne. :D Over and out!

- Harry